Savi soikoon!

Maanantaina 30.9. oli vuorossa Pöljän koulun 4. luokan pamu-työpaja. Kolmosilla ja nelosilla aiheena on kivikauden musiikki ja nelosluokkalaisten teemaksi oli valittu saviset astiahuilut. Sellaisen valmistaminen on ollut mahdollista kivikauden Pöljälläkin.

Koska Pöljältä löytyy ammattikeraamikko, oli luontevaa tilata työpaja häneltä. Niinpä oppilaat reippailivat raikkaassa syysilmassa muutaman kilometrin päässä koululta sijaitsevaan Keramiikkastudio Jenni Linnoveen. Jennin ammattitaitoisessa ohjauksessa tutustuttiin saveen materiaalina ja opittiin valmistamaan savinen astiahuilu. Oppilaat pääsivät tutustumaan myös keramiikkauuniin ja saivat pohtia, kuinka kivikaudella saviesineet on poltettu - ja tosi hyviä ajatuksia asiasta tulikin.

Äänen saaminen soittimeen ei ole helppo tehtävä. Suurimpaan osaan soittimista se kuitenkin saatiin kokeilemalla ja yhteistyöllä. Soittimet jäivät vielä keramiikkastudiolle kuivumaan ja odottamaan polttoa.

 

 



Ensin savesta pyöriteltiin kaksi saman kokoista palloa, joista nipisteltiin kupit.

Kupit liitettiin tiiviisti toisiinsa löysän savimassan avulla.

 

Muodostuneeseen palloon tehtiin uloke suukappaleeksi. Sen jälkeen

tehtiin ääniaukko ja suukappaleeseen puhallusaukko. Periaate on

sama kuin kukkopillissä. 

 

Äänen tekeminen ei ole helppoa: puhallusaukosta puhallettavan ilman on

osuttava ääniaukossa olevaan kielekkeeseen ja kierrettävä soittimen sisään

jäävässä tyhjässä tilassa. Soinnin onnistuminen vaati paljon kokeiluja,

mutta oli myös hyvin hauskaa ja jännittävää.

Soittimen ääneen vaikuttaa sen koko: mitä suurempi tyhjä tila sisällä on,

sitä matalampi ääni. Osa soittimista soi hiljaa ja mystisesti kumisten, osa

hieman kovemmalla äänellä.

 

Poltto vaikuttaa sointiin, joten lopullisen soinnin kuulemme vasta polton

jälkeen. Sointi voi myös kadota poltossa. Toivotaan, ettei niin käy!

 

Kyllä se on niin, että kohta on Pöljän koululla kivikauden bändi koossa!

Rumpuja 3B-luokan kanssa

Pöljän koulun 3. ja 4. luokkien aiheena Pamussa on kivikauden musiikki. Aloitimme musiikkityöpajat 19.9. rummun valmistamisella.

Rumpu valmistettiin poron raakanahasta, joka kiristettiin pahvisen kehikon päälle (helpompi ja edullisempi kuin puukehys, vaikkakaan ei toki niin "kivikautinen"). Ensin nahat laitettiin likoamaan veteen parinkymmenen minuutin ajaksi. Liotuksen aikana tutustuimme aiheeseen kivikauden musiikki katselemalla kuvia eurooppalaisista kivikautisista soitinlöydöistä.

 

 

Kun nahka oli kostunut kauttaaltaan, puristeltiin siitä enimmät vedet pois. Märkä nahka pingotetiin kehikon päälle ja kiinnitettiin niittaamalla. Vaihe vaati huolellisuutta ja yhteistyötä, mistä kolmosluokkalaiset selvisivät hyvin.

 

 

 

Rumputarvikkeiden mukana tulleessa valmistusohjeessa esitellyt saamelaisen mytologian kuva-aiheet kiinnostivat oppilaita tavattomasti. Saatuaan oman rumpunsa valmiiksi he tutkivat omatoimisesti kuvia ja harjoittelivat piirtämään niitä paperille. Kaikkia ei meinannut saada houkuteltua käymään välitunnilla pois kuvien äärestä! Tutustuimme yhdessä myös kivikautisen kalliotaiteen kuva-aiheisiin. Luultavasti rumpuja tullaan koristelemaan molemmilla teemoilla. Rummut jätettiin kuivumaan maalausta ja muuta viimeistelyä varten. Oppilaat saivat tehtäväksi miettiä ja suunnitella rumpujen viimeistelyä ja kuviointia sekä runoja, joilla rummut "vihitään käyttöön". Koska oppilaat olivat niin kovin kiinnostuneita myös saamelaiskultturista ja saamen kielestä, aikoo luokka tutustua myös niihin mm. katselemalla Yle-Areenasta saamenkielisiä uutisia (Ođđasat) ja tutustumalla Siidan opetussivustoihin netissä.

 

 

Soittimiin perehtyminen jatkuu lokakuussa myös 3A:n ja 4. luokan kanssa, kun rakentelemme 3A-luokan kanssa muita sellaisia soittimia, joiden valmistaminen kivikaudella olisi ollut mahdollista. 4. luokka taas perehtyy savisoittimien maailmaan.

 

(Rumputarvikkeet tilattiin Kemin Nahkatarvike Oy:stä.)

S A V E N A I K A -työpajassa Kuopion korttelimuseolla

Pöljän koulun ykköset ja kakkoset aloittivat pamuilun tutustumalla kivikauden taiteeseen museoamanuenssin pitämällä oppitunnilla. Painopisteenä on kalliotaide. Oppilaat tutustuivat Suomen kalliotaiteen yleisimpiin kuva-aiheisiin ja siihen, mitä kalliotaide on ja mitä kivikauden taiteesta ylipäätänsä tiedetään.

Jälleen kerran oppilaat yllättivät museoamauenssin fiksuilla, tarkkaavaisuutta osoittavilla kysymyksillään. Varsinkin kakkosluokkalaisten kanssa olisimme voineet keskustella kalliomaalauskuvista kevyesti vaikka koko koulupäivän. Oppilaidet omat tulkinnat ja ajatukset kalliotaiteen kuvista olivat niin hyviä, että taitaa Pöljällä kasvaa monta tulevaa esihistorian tutkijaa.

Sattui niin somasti, että Kuopion korttelimuseo järjesti kuluvalla viikolla heillä parhaillaan esillä olevaan K Ä S I L L Ä -näyttelyyn liittyviä S A V E N A I K A -nimisiä taidetyöpajoja koululaisille:

"Korttelimuseon kouluille suunnitellussa savityöpajassa S A V E N A I K A työstetään savea ja luonnonmateriaaleja K Ä S I L L Ä –näyttelyn taiteilijoiden ohjauksessa. Lisäksi ryhmä voi tutustua opettajan johdolla Korttelimuseon vaihtuvaan K Ä S I L L Ä -näyttelyyn."

Lähde: Kuopion korttelimuseo.

Työpajaa vetävät taiteilijat tukivat upeasti pamu-hankettamme räätälöimällä meille esihistoriaan liittyvän savityöpajan, aiheena savisoittimet. Teimme eilen upean retken Pöljän ykkös- ja kakkosluokkalaisten kanssa Kuopion korttelimuseolle, jossa kaikki oppilaat osallistuivat työpajaan ja pääsivät myös tutustumaan museoon ja K Ä S I L L Ä -näyttelyyn.

Savityöt ovat parhaillaan kuivumassa ja polttoa odottamassa, joten valmiista töistä kuvia vasta myöhemmin. Tässä kuitenkin muutama kuva niiden tekemisestä.

1.-luokkalaisten "viestisoitin": 



 



 

2.-luokkalaisten soivia palloja: 

 

 

Pöljän koulun 5. luokasta ensimmäinen stipendiaattiluokka Kuopion kulttuurihistoriallisen museon uuteen hankkeeseen!

Pamuilun ohessa Pöljällä osallistutaan myös toiseen hankkeeseen - Pöljän koulun 5. luokka on valittu ensimmäiseksi stipendiaattiluokaksi Kuopion kulttuurihistoriallisen museon vetämään Tulevaisuuden perinteenkerääjät -hankkeeseen. Siilinjärven museot konsultoi ja koekäyttää työpajapakettia osana pamu-hanketta ja se liitetään osaksi pamu-hankkeen opetusmateriaaleja.

Alla tarkempi esittely tästä toisesta hankkeesta.

TULEVAISUUDEN PERINTEENKERÄÄJÄT - Pohjois-Savon koululaiset perinnettä tallentamassa

Kuopion kulttuurihistoriallinen museo KUHMU on yhteistyössä Kuopion Isänmaallisen Seuran, KIS:n, kanssa tehnyt Perinteenkeruun työpajan materiaalipaketin KIS:n 130 vuotisjuhlanäyttelyyn liittyen. Näyttely Stipendiaattien repusta on Kuopion museolla avoinna 29.3.2014 saakka. Näyttely kertoo KIS:n historiaa esine- ja perinnekeruun näkökulmasta.

Työpajat kouluilla
Työpajan materiaali on suunnattu Pohjois-Savon ala- ja yläkoululaisille. Materiaali on ladattavissa Kuopion kulttuurihistoriallisen museon KUHMU:n kotisivuilta. Työpajaa varten on tehty myös museolta lainattava materiaalipaketti.

Työpajan tarkoituksena on innostaa lapsia ja nuoria oman paikkakuntansa ja perheensä historiaan sekä perinteisiin. Eri aihealueittain jaettujen tehtävien avulla koululaiset pääsevät tutkimaan ja pohtimaan perinnettä omassa elinpiirissään eri näkökulmista. Tarkoituksena on myös avata museotyötä ja saada koululaiset tutustumaan omaan kotiseutumuseoonsa ja sen toimintaan. 

Työpajakokonaisuus toimii museolla näyttelyyn tutustumisen ja opastusten kautta, maakuntien kouluissa ja oppilaiden kotona työpajoina sekä sosiaalisessa mediassa. Työpajan voi tehdä joko kotisivuilta tulostettavien tehtävien tai museolta lainattavan materiaalipaketin avulla.

Stipendiaattiluokkana Pöljän koulun 5. luokka
KUHMU aloittaa samaan aikaan Perinteenkeruun työpajan kanssa stipendiaattiluokkatoiminnan. Stipendiaattiluokka toimintaa pilotoimaan valittiin Pöljän koulun 5 luokka. Luokka vaihtuu vuosittain ja se valitaan Pohjois-Savon alueen kouluista. Stipendiaattiluokan kanssa on tarkoituksena tutustua perinteenkeruuseen Perinteenkeruun työpajaa syventäen ja sekä erityisesti tutustuen museotyöhön lähemmin. Stipendiaattiluokalle avataan museolla vierailujen aikana museotyötä. Ennen kaikkea innostaa kaikella tavalla kiinnostumaan oman suvun, perheen, paikkakunnan perinteistä sekä tietenkin avata mystistä museotyötä; sen merkityksiä ja arvoja.

Kaikki perinteenkeruun työpajan materiaalit on eilen ladattu nettiin, löydät ne osoitteesta: http://kulttuurihistoriallinenmuseo.kuopio.fi/tehtavat-ja-opetusmateriaalit.

Teksti: Karoliina Autere, tutkija, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo KUHMU

 

Kuva: Aulis Rissanen 1927. KUHMU

Stipendiaattien repusta

Kuopion Isänmaallinen Seura ry 130 vuotta 19.4.2013—29.3.2014

Toivalan pienoismalliprojekti

Takaisin pienoismalleihin! Aloitimme Toivalan koulun kakkosten ja vitosten kanssa pienoismallien rakentamisen huhtikuun alussa. Työskentely pyrittiin tekemään kuvaamataidon tuntien puitteissa, mutta pienoismallien vaatiman suuren työmäärän vuoksi välillä taidettiin lipsahtaa muidenkin oppituntien puolelle. Ohjaajina toimivat 2. ja 5. luokkien kaksi opettajaa sekä museoamanuenssi. Kaikkein haastavinta alusta saakka oli löytää tarpeeksi aikaa pienryhmien ohjaamiseen. Kaikki ryhmät halusivat luonnollisesti tehdä ja edetä pienoismalleissaan ja tarvitsivat ohjausta paitsi mallien suunnittelussa, myös myöhemmin eri asioiden ja esineiden käytännön toteuttamisessa. Kun aikaa pienoismallien tekoon oli viikottain vain muutama tunti, kävi helposti niin, ettei jokaista ryhmää voitu näillä henkilöresursseilla ohjata niin yksilöllisesti, kuin olisi ollut tarve. Välillä osa oppilaista turhautui, kun oman ryhmän pienoismalli ei edennyt toivottua tahtia. Kaikki oppilaat tuntuivat kuitenkin olevan projektista innoissaan ja tykkäävän tekemisestä. Ohjaajia taisi välillä hirvittää työmäärän paljous käytettävissä olevaan aikaan nähden, mutta kaikesta selvittiin kuitenkin kunnialla.

Jokainen ryhmä aloitti suunnittelemalla, mitä pienoismallissa on ja mitä siinä tapahtuu. Esimerkiksi kaskiviljely-pienoismallia rakentavan ryhmän tuli päättää, mitä kaskeamisen vaihetta pienoismalli kuvaa. Aiemmasta tiedonhausta mieleen palauteltiin myös erilaisia esineitä, joita pienoismalliin askarreltaisiin. Tutustuttiin mittasuhteisiin mm. piirtämällä esineitä ja ihmisiä paperille pienoismalleihin valitussa mittakaavassa (1:12, paitsi maalaistalon pihapiiriä kuvaavassa 1:120). Mittakaava oli kakkosluokkalaisille uusi asia, mutta he omaksuivat asian lopulta hienosti, kun saivat käyttöönsä taulukon, johon museoamanuenssi oli laittanut esineiden mittoja niiden oikeassa koossa ja pienoismallikokoon pienennettyinä. Ja silloin, kun jollekulle tuli ajatusvirhe mittakaavojen laskemisessa, saatiin hyvät naurut ja kokeiltiin uudelleen. :) Tutustumiskäynneillä asioista ja esineistä otettuja mittoja muutettiin mittakaavaan ja muisteltiin, mitä erilaiset materiaalit näyttivät ja tuntuivat.

Ryhmien saamia ohjeita.

 


Rakentamisen alussa jokainen ryhmä sai pienoismallilaatikkonsa palaset, jotka museoamanuenssi oli leikannut valmiiksi oikeaan kokoon. Pienoismallit valmistettiin "seinä kerrallaan", jolloin koko ryhmälle oli tekemistä eri osasten parissa. Osa oppilaista maalasi mallien taustoja, eli maisemia ja sisätilojen seiniä. Loput valmistivat esineitä. Huonekalujen ja rakennusten rakentamiseen käytettiin kapa- ja mainospahvilevyä, joka sitten pintakäsiteltiin maalaamalla (uunit rappaamalla paperimassalla). Ulkotilaa kuvaavien mallien sekä navetan pohjat muotoiltiin paperimassasta, joka kuivuttuaan maalattiin vesiväreillä. Esineet muotoiltiin askartelumassasta. Kaikenlaisia askartelu- ja luonnonmateriaaleja, joita vain keksittiin käyttää, hyödynnettiin.

 

 

Pienoismallien rakentamiseen kului arviolta 25 tuntia, pois lukien tutustumiskäynnit. Museoamanuenssin arvioitu pienoismalleihin kulunut työaika (sisältäen suunnittelun, taustatietojen ja -materiaalien tuottamisen, tutustumiskäynneillä mukana olemisen ja ohjaamisen) lähentelee 70 tuntia.

 

 

 

 

Rakentamisen vaiheista ja siihen liittyvistä seikoista ja sattumuksista voisi kirjoittaa vaikka kuinka, mutta annetaan lopputuloksesta kertovien kuvien puhua puolestaan:





 

Kasken viertoa.

 

 

Maatilan pihapiiri.

Navettatöissä.

Maalaistalon pirtin asukkaita taitaa väsyttää.

 

Pyykkirannassa.

 

 

Savusaunassa.

Savutuvan elämää päivällä.

 

 

Tuulastaja.

Savutuvan yön asukkaat eivät olleet malttaneet mennä vielä kuvaushetkellä

nukkumaan, mutta olivat kuitenkin selvästi päivää rauhallisemmissa tunnelmissa.

 

 

Osa pienoismalleista ehti valmiimmiksi kuin toiset. Luokka jatkaa pienoismallien parissa puuhastelua omatoimisesti ja pienoismallit varmasti elävät omaa elämäänsä jatkossakin.